Valikoiva puhumattomuus, eli selektiivinen mutismi, on ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi kykenee puhumaan normaalisti tietyissä tilanteissa, mutta vaikenee johdonmukaisesti toisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Tyypillisesti lapsi puhuu kotona perheen kanssa, mutta saattaa olla täysin puhumaton koulussa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa. Tämä ei johdu uhmakkuudesta tai kielellisestä häiriöstä, vaan taustalla on usein voimakas ahdistus. Valikoiva puhumattomuus vaikuttaa merkittävästi lapsen arkeen ja vaatii ymmärrystä sekä oikeanlaista tukea.
Mitä valikoiva puhumattomuus tarkoittaa ja miten se ilmenee lapsilla?
Valikoiva puhumattomuus on tila, jossa lapsi ei puhu tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka hänellä on täysin normaali kyky puhua ja ymmärtää kieltä. Kyseessä ei ole tavallinen ujous tai kielen kehityksen viivästymä, vaan ahdistuneisuushäiriö, joka yleensä alkaa varhaislapsuudessa, tyypillisesti 3-5 vuoden iässä.
Lapsilla valikoiva puhumattomuus ilmenee usein koulussa tai päiväkodissa, mutta kotona lapsi puhuu normaalisti. Oireisiin kuuluu jähmettyminen, katsekontaktin välttäminen ja nonverbaalinen kommunikointi puheen sijaan. Jotkut lapset saattavat kuiskata lähimmille ystävilleen tai vastata vain lyhyesti kysymyksiin. Vaativammissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten luokan edessä, puhuminen voi olla täysin mahdotonta.
Tärkeää on erottaa valikoiva puhumattomuus muista kommunikaatiohäiriöistä, kuten autismista tai kielellisestä erityisvaikeudesta. Valikoivasti puhumaton lapsi osaa puhua ja ymmärtää kieltä normaalisti tietyissä tilanteissa, mutta ahdistus estää puheen tuottamisen toisissa ympäristöissä.
Mistä valikoiva puhumattomuus johtuu ja milloin vanhemman tulisi huolestua?
Valikoivan puhumattomuuden taustalla on yleensä ahdistuneisuushäiriö, ei traumaattinen kokemus tai kasvatusvirhe. Alttius tähän häiriöön liittyy usein perinnöllisiin tekijöihin. Lapsilla, joilla on valikoivaa puhumattomuutta, on usein myös muita ahdistuneisuuden muotoja tai heidän perheessään esiintyy ahdistuneisuushäiriöitä.
Temperamenttipiirteistä ujous, varautuneisuus ja herkkyys voivat lisätä riskiä. Myös kaksikielisyys tai muutto uuteen ympäristöön saattaa toimia laukaisevana tekijänä joillakin lapsilla, sillä ne lisäävät sosiaalisen paineen tunnetta.
Vanhemman tulisi huolestua, jos lapsi on johdonmukaisesti puhumaton tietyissä tilanteissa yli kuukauden ajan, vaikka hän puhuu normaalisti kotona. Erityisen huolestuttavaa on, jos puhumattomuus haittaa lapsen oppimista, sosiaalisia suhteita tai arkielämää. Varhainen puuttuminen on tärkeää, sillä ilman hoitoa valikoiva puhumattomuus voi pitkittyä ja vaikeuttaa lapsen kehitystä.
Miten valikoivaa puhumattomuutta diagnosoidaan ja hoidetaan?
Valikoivan puhumattomuuden diagnosointi tapahtuu moniammatillisessa yhteistyössä, johon osallistuvat tyypillisesti lääkäri, psykologi ja puheterapeutti. Diagnoosi perustuu lapsen toiminnan havainnointiin eri ympäristöissä sekä vanhempien ja opettajien haastatteluihin. Lisäksi varmistetaan, ettei taustalla ole muita kehityksellisiä tai kielellisiä häiriöitä.
Valikoivan puhumattomuuden hoitomenetelmiä ovat:
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia, joka auttaa lasta kohtaamaan pelkoja asteittain
- Puheterapia, jossa kehitetään kommunikaatiotaitoja ja vähennetään puhumiseen liittyvää ahdistusta
- Perheterapia, joka tukee vanhempia oikeiden toimintatapojen löytämisessä
- Kouluinterventiot, joissa opettajat ja muu henkilökunta saavat ohjeita lapsen tukemiseen
Vaikeissa tapauksissa voidaan harkita myös lääkehoitoa ahdistuksen lievittämiseksi, mutta se on harvoin ensisijainen hoitomuoto lapsilla. Vanhempien aktiivinen osallistuminen hoitoprosessiin on ensiarvoisen tärkeää hoidon onnistumiselle.
Kuinka vanhemmat voivat tukea valikoivasti puhumatonta lasta arjessa?
Vanhemmat voivat tukea lastaan luomalla turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa lasta ei painosteta puhumaan. Painostaminen yleensä vain lisää ahdistusta ja pahentaa tilannetta. Sen sijaan kannattaa keskittyä positiiviseen vahvistamiseen ja pienten edistysaskeleiden huomaamiseen.
Käytännön keinoja lapsen tukemiseen:
- Järjestä leikkitilanteita tutussa ympäristössä yhden tai kahden tutun lapsen kanssa
- Rohkaise lasta osallistumaan aktiviteetteihin, joissa ei tarvitse puhua
- Harjoittele vaikeita tilanteita etukäteen esimerkiksi roolileikkien avulla
- Kommunikoi opettajien kanssa lapsen tilanteesta ja sovituista tukikeinoista
- Vältä lapsen puolesta puhumista, vaikka se tuntuisi helpommalta
Arjen rutiinit ja ennakoitavuus luovat turvallisuuden tunnetta. On tärkeää muistaa, että edistyminen tapahtuu usein pienin askelin, ja pienetkin onnistumiset ansaitsevat kehuja. Lapsen itsetunnon vahvistaminen on keskeistä kuntoutumisessa.
Tukea ja ammattitaitoa puheterapiasta
Valikoivan puhumattomuuden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Sanapolku tarjoaa asiantuntevaa puheterapiaa lapsen kommunikaation ja vuorovaikutuksen tukemiseen. Puheterapeuteillamme on vankka kokemus valikoivan puhumattomuuden kuntouttamisesta osana moniammatillista yhteistyötä.
Puheterapiaan voi hakeutua maksusitoumuksella, joita myöntävät Kela, hyvinvointialueet tai sairaanhoitopiirit, jolloin puheterapia on asiakkaalle maksutonta. Palveluihimme voi hakeutua myös ilman maksusitoumusta, jolloin käyntimaksuista vastaa asiakas itse tai asiakkaan vakuutusyhtiö.
Ota yhteyttä meihin verkkosivujemme kautta, niin etsimme yhdessä parhaat ratkaisut lapsesi kommunikaation tukemiseen. Jokainen lapsi ansaitsee tulla kuulluksi – myös ilman sanoja.