Valikoiva puhumattomuus, eli selektiivinen mutismi, johtuu useimmiten pohjimmiltaan ahdistuneisuushäiriöstä, jossa lapsi tai nuori ei kykene puhumaan tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka puheen tuottaminen muissa ympäristöissä onnistuisi normaalisti. Kyseessä ei ole vain ujous tai tahallinen puhumattomuus, vaan neurologinen ja psykologinen tila, jossa ahdistuneisuus estää puheen tuottamisen. Valikoivan puhumattomuuden taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten perinnöllinen alttius, temperamenttipiirteet ja ympäristön vuorovaikutus. Häiriön ymmärtäminen on ensimmäinen askel oikeanlaisen tuen ja hoidon löytämisessä.
Mitä valikoiva puhumattomuus tarkoittaa?
Valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi on kommunikaatiohäiriö, jossa lapsi tai joskus aikuinen kykenee puhumaan normaalisti tietyissä tilanteissa, mutta vaikenee johdonmukaisesti toisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Tyypillisesti lapsi puhuu kotona, mutta saattaa olla täysin puhumatta päiväkodissa tai koulussa.
Häiriön esiintyvyys on noin 0,7-2 % lapsista, ja se alkaa useimmiten varhaislapsuudessa, tyypillisesti 2-5 vuoden iässä. Tila diagnosoidaan yleensä kouluiässä, kun lapsen puhumattomuus aiheuttaa selkeää haittaa sosiaalisissa ja akateemisissa tilanteissa. Tytöillä valikoiva puhumattomuus on jonkin verran yleisempää kuin pojilla.
Valikoiva puhumattomuus eroaa muista kommunikaatiohäiriöistä siten, että lapsella on täysi kyky puhua ja ymmärtää kieltä, mutta hän ei kykene käyttämään taitojaan tietyissä tilanteissa. Tämä erottaa sen esimerkiksi kielellisestä erityisvaikeudesta, autismista tai yleisestä kehitysviiveestä, joissa kommunikaatiovaikeudet ovat laaja-alaisempia.
Mistä valikoiva puhumattomuus johtuu?
Valikoivan puhumattomuuden taustalla on tyypillisesti ahdistuneisuushäiriö, jossa sosiaaliset tilanteet laukaisevat voimakkaan ahdistusreaktion. Tämä ahdistus ilmenee kyvyttömyytenä puhua, eikä kyse ole tietoisesta päätöksestä olla puhumatta.
Geneettisillä tekijöillä on merkittävä rooli häiriön kehittymisessä. Valikoivasta puhumattomuudesta kärsivien lasten perheissä esiintyy usein ahdistuneisuushäiriöitä, sosiaalista ahdistusta tai ujouden piirteitä. Tämä viittaa perinnölliseen alttiuteen.
Temperamenttipiirteet vaikuttavat häiriön kehittymiseen. Erityisesti ujous, varautuneisuus, estyneisyys ja korkea herkkyys ovat yhteydessä valikoivaan puhumattomuuteen. Nämä lapset reagoivat voimakkaammin uusiin tilanteisiin ja sosiaaliseen paineeseen.
Neurologiset tekijät, kuten aivojen toiminnan säätelyyn liittyvät eroavaisuudet stressitilanteissa, voivat selittää miksi jotkut lapset reagoivat ahdistukseen vaikenemalla. Vaikka valikoiva puhumattomuus voi vaikuttaa pelkältä ujoudelta, se on todellisuudessa monimutkaisempi tila, jossa lapsen hermosto reagoi voimakkaasti sosiaalisiin paineisiin aktivoimalla ”taistele, pakene tai jähmety” -reaktion.
Myös ympäristön vaikutukset kuten traumaattiset kokemukset, maahanmuutto tai kaksikielisyys voivat olla riskitekijöitä. Erityisesti kielelliseen vähemmistöön kuuluvilla lapsilla esiintyy enemmän valikoivaa puhumattomuutta, mikä voi johtua kielen oppimiseen liittyvästä epävarmuudesta.
Miten valikoiva puhumattomuus ilmenee eri ympäristöissä?
Valikoivan puhumattomuuden selkein piirre on sen tilannesidonnaisuus. Tyypillisesti lapsi puhuu vapaasti ja normaalisti kotona perheenjäsenilleen, mutta voi olla täysin puhumatta päiväkodissa, koulussa tai muissa kodin ulkopuolisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Koulussa tai päiväkodissa lapsi saattaa olla puhumatta opettajille tai ikätovereilleen, mutta voi kyetä vastaamaan nyökkäämällä, osoittamalla tai kirjoittamalla. Jotkut lapset kuiskaavat tai puhuvat vain tietyille valituille henkilöille, kuten parhaalle ystävälle. Opetustilanteissa lapsi voi jäädä ulkopuoliseksi eikä pyydä apua, vaikka sitä tarvitsisi.
Tutussa ympäristössä, kuten kotona tai läheisten sukulaisten luona, sama lapsi voi olla puhelias, leikkisä ja ilmaista itseään vapaasti. Tämä ristiriita voi olla hämmentävää vanhemmille ja opettajille, jotka näkevät lapsen käyttäytyvän niin eri tavoin eri tilanteissa.
Tyypillisiä tilanteita, joissa puhumattomuus ilmenee, ovat:
- Vastaaminen opettajan kysymyksiin luokassa
- Ruoan tai juoman tilaaminen ravintolassa
- Vieraileminen sukulaisten luona, joita näkee harvemmin
- Harrastukset, joissa on muita lapsia
- Lääkärillä käynti tai muut asiointitilanteet
Puhumattomuuden lisäksi lapsi saattaa osoittaa jäykkää kehonkieltä, rajoittunutta ilmeikkyyttä ja vältellä katsekontaktia sosiaalisissa tilanteissa, mikä kuvastaa taustalla olevaa ahdistuneisuutta.
Millaista tukea ja hoitoa valikoivaan puhumattomuuteen on saatavilla?
Valikoivan puhumattomuuden hoito perustuu monitahoiseen lähestymistapaan, jossa puheterapialla on keskeinen rooli. Puheterapeutti työskentelee lapsen, perheen ja muiden ammattilaisten kanssa luodakseen kokonaisvaltaisen kuntoutussuunnitelman.
Puheterapiassa käytetään monia menetelmiä, kuten:
- Asteittainen altistaminen: lapsi harjoittelee puhumista ensin turvallisen aikuisen kanssa ja vähitellen siirtyy laajempiin sosiaalisiin tilanteisiin
- Sliding-in -menetelmä: aluksi lapsi puhuu vain vanhemmalle, jonka läsnä ollessa toinen henkilö vähitellen liittyy tilanteeseen
- Behavioraaliset lähestymistavat: positiivista vahvistamista käytetään tukemaan pieniäkin edistysaskeleita kommunikaatiossa
- Vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät: aluksi voidaan käyttää ei-sanallisia kommunikaatiokeinoja sillanrakentajana kohti puhetta
Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) on todettu tehokkaaksi hoitomuodoksi. Se auttaa lapsia tunnistamaan ja hallitsemaan ahdistavia tunteita sekä kehittämään selviytymiskeinoja. Menetelmää sovelletaan lapsen ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla.
Vanhempien ohjaus on erittäin tärkeää. Vanhempia opastetaan, miten tukea lastaan ja kannustaa häntä kommunikoimaan ilman painostusta. Kotona tehtävät harjoitukset ovat usein keskeinen osa terapiaa.
Koulussa tai päiväkodissa tehdään mukautuksia, jotka vähentävät lapsen ahdistusta. Näitä voivat olla pienryhmätilanteet, vaihtoehtoiset vastaustavat ja opettajien kouluttaminen valikoivan puhumattomuuden ymmärtämiseen.
Joissakin tapauksissa lääkitys voi olla tarpeen, erityisesti vaikeissa tapauksissa tai jos lapsella on muita samanaikaisia ahdistuneisuushäiriöitä. Lääkitys on aina lisätuki muiden terapiamuotojen rinnalla.
Sanapolun tuki valikoivasta puhumattomuudesta kärsiville
Sanapolun puheterapeutit ovat erikoistuneet valikoivan puhumattomuuden arviointiin ja kuntoutukseen. Tarjoamme yksilöllisesti suunniteltua puheterapiaa, joka ottaa huomioon jokaisen lapsen ainutlaatuisen tilanteen ja tarpeet.
Puheterapiaamme ohjaa tutkimustietoon perustuva lähestymistapa, jossa korostuvat:
- Lapsen ja perheen tukeminen heidän omassa ympäristössään
- Yhteistyö päiväkodin tai koulun kanssa
- Positiivisuus ja vahvuuksiin keskittyminen
- Asteittainen eteneminen lapsen ehdoilla
Puheterapeuttiemme osaaminen kattaa valikoivan puhumattomuuden lisäksi laajasti erilaisia kommunikaatio- ja vuorovaikutushäiriöitä. Kaikki puheterapeutit ovat Valviran hyväksymiä laillistettuja ammattilaisia, mikä takaa palveluidemme korkean laadun.
Puheterapiaan voi hakeutua maksusitoumuksella, joita myöntävät Kela, hyvinvointialueet tai sairaanhoitopiirit. Tällöin puheterapia on asiakkaalle maksutonta. Puheterapiapalveluihin voi hakeutua myös ilman maksusitoumusta, jolloin käyntimaksuista vastaa asiakas itse tai asiakkaan vakuutusyhtiö.
Tarjoamme palveluja joustavasti vastaanotollamme, asiakkaan omassa ympäristössä tai etäyhteydellä. Tämä mahdollistaa terapian toteuttamisen lapsen kannalta tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Valikoiva puhumattomuus on usein pitkäaikainen haaste, mutta oikeanlaisen tuen avulla huomattava osa lapsista voi saavuttaa merkittäviä edistysaskeleita kommunikaatiossa. Yhteiskunnallisena yrityksenä Sanapolku on sitoutunut tarjoamaan parasta mahdollista tukea näille lapsille ja heidän perheilleen.
Jos epäilet lapsellasi valikoivaa puhumattomuutta, ota rohkeasti yhteyttä meihin. Voit tutustua palveluihimme tarkemmin verkkosivuillamme.